Itsekunnioitusjulistus
Minä olen minä.
Koko maailmassa ei ole ketään muuta, joka olisi täsmälleen minun kaltaiseni. On ihmisiä, jotka joiltakin ominaisuuksiltaan muistuttavat minua, mutta kukaan ei ole täydellisesti, kaikin puolin, minun kaltaiseni. Sen tähden kaikki, mikä minusta lähtee, on todella minua. Minä valitsin sen.
Minä omistan kaiken itsessäni:
ruumiini - mukaan luettuna kaikki, mitä se tekee
älykkyyteni - mukaan luettuna kaikki ajatukseni ja ideani
silmäni - mukaan luettuna kuvat kaikesta, mitä ne näkevät
tunteeni - mitä ne lienevätkin
suuni - mukaan luettuna kaikki sanat, jotka siitä lähtevät
ääneni - kovan tai pehmeän, sekä kaikki tekoni, kohdistuvat ne sitten toisiin tai itseeni.
Omistan fantasiani, unelmani, toiveeni, pelkoni. Omistan voittoni ja menestykseni, epäonnistumiseni ja virheeni. Koska omistan itseni täydellisesti, voin myös perusteellisesti tutustua itseeni. Sen vuoksi voin rakastaa itseäni ja tulla itseni hyväksi ystäväksi. Siten minun on mahdollista toimia etujeni mukaisesti.
Tiedän minussa olevan puolia, jotka hämmentävät minua, ja toisia, joista en ole tietoinen. Mutta jos vaalin ystävyyttä ja rakkautta itseeni, kykenen rohkeasti ja toiveikkaasti etsimään tietoa itsestäni ja vastausta arvoituksiin.
Miltä sitten näytän tai vaikutankin, mitä sanon tai teen, mitä ajattelen tai koen tiettynä hetkenä, kaikki on minua. Se on aitoa ja ilmaus siitä tilasta, missä silloin olen. Kun jälkeenpäin tarkastelen sitä, miltä näytin ja tunnuin, mitä sanoin ja tein tai mitä ajattelin ja koin, voi osa siitä osoittautua epätarkoituksenmukaiseksi. Voin hylätä osan ja pitää tarkoituksenmukaisen, sekä löytää uutta hylätyn tilalle.
Minä voin nähdä, kuulla, tuntea, ajatella, puhua ja toimia. Minulla on edellytykset jäädä henkiin, olla toisen ihmisen lähellä, olla tuottelias ja luoda tarkoitusta ja järjestystä siihen ihmisten ja esineiden maailmaan, joka minua ympäröi.
Omistan itseni ja siksi voin käytellä itseäni.
Minä olen minä ja kelpaan kyllä.
-Virginia Satir (amerikkalainen psykoterapeutti ja kirjailija)